Puerto Naos
Tänne oli vuonna1404 tullut maihin normandialainen Jean de Bethencourt IV, jota pidetään saariston ensimmäisenä valloittajana. La Palmalla hän ei kuitenkaan saavuttanut menestystä, vaan joutui vaihtamaan saarta. Samalla saaren valloitus siirtyi monta vuosikymmentä myöhemmäksi.
Puerto Naos vietti hiljaista elämää siihen saakka, kunnes sen hieno hiekkaranta alkoi vetää turisteja puoleensa. Nyt alueella on hotelleja, baareja ja ravintoloita.
Oli laskuveden aika. Muutaman metrin päässä rannasta alkoi tumman siniseltä näyttävä useiden metrien syvyys. Laskuveden aikaan tänne ei ole hyvä tuoda lapsia uimaan. Sen sijaan kun vesi on korkealla, turvallista hiekkarantaa on yllin kyllin.
Kuviani Puerto Naoksesta
Kohti etelää
Koneen lähtöön illalla oli monta tuntia. Päätimme katsella saarta. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt saaren eteläosaa. Niinpä suuntasimme sinne. Luonto ja kasvillisuus muuttuivat sitä karummiksi mitä kauemmaksi etelään saavuimme. Ohitimme useita eri-ikäisiä laavakenttiä. Tosin La Palman eteläosa ei ole läheskään samannäköinen kuin esim. Tenerifen tai Gran Canarian eteläiset osat. Tämä sijaitsee kokonaisuudessaan pohjoisempana kuin Tenerife. Vuoret ovat korkeita, keskimäärin 2000m, mikä saa aikaan sen, että pasaatituulten tuoma pilvikosteus ja sateet pysähtyvät saarelle, ja on ainoa Kanarian saarista, missä on vettä koko vuoden.
Tie oli kapea ja mutkainen. Asutus oli harvaa. Vaikutti siltä, että, kaikki, jotka suinkin ovat pystyneet palaamaan kyliin tai hankkimaan niistä paikan, ovat tehneet sen. Talot olivat hyvin hoidettuja, kunnostettuja. Autioita ja hyljättyjä taloja näkyi tämän matkan aikana vain harvoja.
Etelämpänä oli menossa tietyö. Sateet olivat saaneet maanvyöryjä aikaan ja tietä korjattiin. Vähitellen näkyviin ilmestyi Teneguia, tulivuoren kraatteri, josta viimeinen purkaus oli tapahtunut (1971). Kävimme lähellä olevan San Josén (purkaus 1667) alueella, jäämättä sinne sen pitempään.
Olisin halunnut tietää missä Fuencalientessa oli se pyhä, parantava kuuma lähde, josta paikka oli saanut nimensä, ja joka oli hautautunut 40 metriä paksujen laavamassojen alle 1600-luvulla (Fuencaliente = kuuma lähde). Olen nähnyt lehdistä, että tämä lähde on löydetty. Sinne on nyt onnistuttu kaivamaan tunneli laavamassojen läpi. Mutta ilmeisesti paikka ei ole auki ylläpitörahojen puuttumisen vuoksi. Sääli.
Löysimme saaren pääviinikellarin Teneguian. Emme ehtineet paikalle sen aukioloaikaan. Tyydyimme ihailemaan paikkaa ulkoa. Nyt ainakin tiedän missä se sijaitsee.
Emme jääneet pitempään Fuencalienteen, vaan suuntasimme kohti pohjoista ja Mazoa. Siellä pitäisi olla markkinat näin sunnuntaina. Tulimme Mazoon. Markkinahalli oli kiinni. Kävimme kahvilla ja jatkoimme toiselle markkinapaikalla, Argualiin.
Olimme täällä katselemassa jo ensimmäisenä päivänä, jolloin täällä ei ollut markkinoita. Nyt paikalla oli myyjiä, ostajia, muusikkoja ja uteliaita. Argualin markkinat ovat olleet olemassa jo useita vuosia. Täällä näkyy paikallisen väestön ”kirjavuus”. Monet myyjistä samoin kuin ostajista olivat saksalaisia. Löysin täältä saksalaisena versiona kirjan, jota olin etsinyt jo vuosikymmeniä.
Kuviani Argualista ja markkinoista
Video Argualin markkinoista
Nyt oli jo lounaan aika. Olimme ajatelleen syödä saarelaisten suosimassa ravintolassa nimeltä Asterio, joka sijaitsee Puntallanassa. Se vaikutti olevan kauempana kuin ystäväni muisti. Jouduimme kysymään tietä matkan varrella.
Löysimme ravintola Asterion. Väkeä oli runsaasti. Joku ryhmä oli tullut paikalle bussilla. Saimme odottaa pöytää, ja vielä jonkun aikaa, että tarjoilija ehti ottamaan tilauksen. Hälinä oli valtava ja tarjoiluhenkilökunta juoksi hiki hatussa.
Tilasimme ”tyypillisiä” palmalaisia ruokia. Jos en olisi ollut ”palmalaisen” mukana, olisin luultavasti ollut ihan ymmällä. Ensin hieman vuohenpaistia. Sitten uunissapaistettua vuohenjuustoa vihreällä mojokastikkeelle. Salaattia, jossa oli tomaattia, avokadoa ja kinkkua. Pääateria oli vartaalla paistettua naudanlihaa. Perunoitakin olisi ollut, mutta tyydyin salaattiin. Ja juomaksi luonnollisesti paikallista punaviiniä.
Hälinä valtavassa ruokasalissa oli tosi kova. Mutta ruoka maistui. Antaaksemme tilaa uusille syöjille, siirryimme ulos terassille juomaan kahvia.
Terassi oli täynnä ”varttuneempaa väkeä”. Ystäväni alkoi keskustella lähellä tupakkaa polttavan herran kanssa. Hän ja muut terassilla olevat henkilöt olivat tulleet bussilla etelästä Fuencalientesta viettämään sunnuntaita hyvän ruoan parissa ja katselemaan maisemia.
Kuviani ravintola Asteriosta
Jäähyväiset La Palmalle
Kahvin jälkeen aloitimme paluumatkan kohti Santa Cruz de La Palmaa. Koneen lähtöön oli aikaa vielä kolmisen tuntia, joten pysähdyimme kaupungin merenrantakadun viereen. Käytin tilaisuutta hyväkseni kuvatakseni joitain kadun varrella olevia ihastuttavia parvekkeita. Ne ovat osa Santa Cruzin nähtävyyksistä. Olimme ohittaneet hieman aikaisemmin yhden nähtävyyksistä. Kristoffer Kolumbuksen laivan Santa Marian kopion, joka toimii merimuseona.
Kuviani parvekkeista
Palautimme auton lentokentän parkkipaikalle. Siirryimme lähtöselvitykseen palataksemme Tenerifelle.
Syyskuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Muut juttuni La
Palman vierailusta
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar