Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

14.5.11

Kulttuuriretki Güímarin laaksoon

”Amigos de TEA (Tenerife Espacio de Arte)” eli Tean ystävät suuntasivat sunnuntaisen kulttuuriretkensä Güímarin laakson. Liityin tähän ryhmään vuoden 2011 alusta. Vaikka olen asunut laaksossa jo yli 11 vuotta, listalla oli kohteita, joihin en tavallisena laaksolaisena olisi voinut tutustua.
Sadepilviä ei näkynyt. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat Güímarin keskustassa Kukkien puistossa (Parque las Flores) missä odottelin Santa Cruzista tulevaa ryhmää.

Kulttuuritalo
Kokoonnuimme päivän aluksi kaupungin kulttuuritaloon, Casa de la Cultura. Rakennus sijaitsee vastapäätä puistoa, kaupungin pääkadun varrella. Se on suhteellisen hiljattain kunnostettu kanarialaista arkkitehtuuria edustava rakennus. Talon historia on ollut erityisen värikäs. Ennen eteläisen moottoritien rakentamista, 1970-luvun alkuun saakka tämä vanha Fonda Medina eli ”puolimatkan majatalo” toimi yöpymispaikkana niille, jotka matkasivat linja-autolla, tai muulla kyydillä kiemurtelevaa maantietä Santa Cruzista Los Cristianokseen tai päinvastoin.

Useat aikansa kuuluisat henkilöt ovat yöpyneet tässä majatalossa ”tavallisten kansalaisten” lisäksi. Nykyinen yläkerran kokoontumissali saatiin poistamalla talon julkisivun puolella olevin hienompien huoneiden väliseinät. Javier Sosa kertoi talosta ja sen historiasta. Katselimme myös karttoja, joilla esitettiin, niitä rakennusmateriaalin kaivauskuoppia, joiden katseleminen kuului päivän ohjelmaan. Meille oli valmistettu erityiset päivän kohteisiin liittyvät tiedotusmateriaalikansiot.

Kerroksen käytävien seinillä on mm. valokuvia vanhasta Güimarista ja sen asukkaista. Näiden kuvien tutkiminen ja katseleminen on mahdollista kaikille, jotka poikkeavat talossa. Käytävässä on lisäksi esillä entisiä pulpetteja ja jopa vanhat kirkkourut. Lasinen kaappi sisältää kaikki Güimarin laaksossa valmistetut DO eli alkuperäismerkintäoikeusalueviinit.

Kiipesimme rakennuksen katolla ihailemaan mahtavia laaksonäkymiä. Laaksoa reunustavat vuoret avautuivat yhdessä suunnassa, ja toisessa näkyi kolme entistä tulivuorien kraatterikukkulaa, ja niiden takana Gran Canaria ja rannaton meri.
Fonda Medinassa on nykyään mm. turistitoimisto.
Entinen linja-auton yöpymistila on muunnettu näyttelytilaksi, johon pääsee suoraan kadulta.

Tällä hetkellä tässä näyttelytilassa on taiteilija ja runoilija Alfonso Delgadon näyttely, ”oceana” johon kulttuuria harrastavana kävimme tutustumassa. Mielenkiintoisella tekniikalla tehtyjä töitä, joissa hän kuvasi mielikuvituksensa maailmankaikkeutta. Näissä töissä heijastui myös kokemus olla saarelainen. Niistä voi aistia maan ja ympäröivän meren eri kerrostumia ja värejä
Saarella viettiin kirjan päivää. Läheisellä Santo Domingon kadulla olivat kirjamyyjien ja -esittelijöiden katokset. Tällä kadulla tapasimme Güímarin nykyisen pormestarin (ja journalistiikan tohtorin) Rafael Yanesin. Hänen esikoisromaaninsa Chacayca sai hiljattain Espanjan arvostetun Medio Planeta kultamitalin. Yanes pysähtyi hetkeksi seuraamme ja kertoi siinä kadulla tämän kirjan synnystä ja siitä miten se liittyy Güimariin, kaupungin ja hänen perheensä historiaan.
Kunnan virastotalo oli aikoinaan Pyhälle Domingolle omistettu luostarirakennus. Sen edessä olevalle torille, suihkulähteen ympärille, kokoontuvat laakson viljelijät sunnuntaiaamupäiväisin myymään tuotteitaan. Rakennuskompleksiin kuuluu myös kirkko, entinen luostarikirkko. Nyt siellä vietettiin jonkun häitä. Ympäröivät kahvilat kuhisivat väkeä. Kaupungin vanha sydänkeskusta oli täynnä elämää.

Hiekkakuoppia
Matkamme jatkui. Seuraava ”kulttuurikohde” ei ollut mieltä ylentävää katseltavaa. Jotkut kaukonäköiset olivat aikoinaan ostaneet pilkkahintaan maata laakson viljelijöiltä ja alkoivat kaivaa rakennusmateriaalia tältä alueelta. Mm. eräs saaren suurrakentajista oli kaivattanut kuopan, jonka syvyys lähenteli 100 metriä, pituus sitäkin enemmän. Kuoppia oli useita, niiden pituus ja syvyys vaihtelivat.

Siinä paikassa, missä materiaalia jauhettiin sopivaksi, on edelleen jäljellä useita ruosteisia koneita. Joku ryhmäläisistä ehdotti, että paikan hurjuutta voittaisin hyödyntää tekemällä siellä elokuvia… Ennen näiden kuoppien syntyä tämä alue oli ollut hedelmällistä ja tuottavaa viljelysmaata. Kuopat katkaisivat vesisuonet. Lähistön viljelijöiden maat menettivät arvonsa myös viljelysmaina, koska kuopista kaivauksien yhteydessä nouseva hiekkapöly peitti myös ympäristön. Kaivamista jatkettiin lähes 40 vuotta. Lopuksi se pystyttiin lakkauttamaan – koska kaivamislupaa ei koskaan ollut haettu tai myönnetty kenellekään. Nyt mietitään mitä näille kuopille tehdään ja miten maa-alueet voidaan kunnostaa.

Erikoinen rotko
Jatkoimme rinnettä ylöspäin. Ohitimme viinitiloja ja – kellareita. Pienoisbussilla pääsimme kapeaa ja jyrkkää teitä aika ylös. Kohteenamme oli maagisena paikkana tunnettu rotko ”barranco Badajoz”. Lisätietoja tästä rotkosta

Rotko on ollut kauan tunnettu mm. siksi, että siellä on useita kasveja, joita ei kasva missään muualla maailmassa. Siellä on myös jäänteitä saarella aikoinaan levinneestä ikivihreästä metsästä, joitain laakeripuita ja muita ko. metsään kuuluvaa kasvillisuutta.

Tulivuoren purkaus laakson yläreunalla, Arafon kukkuloilla, 1700-luvun alussa, katkaisi laakson aikaisemmat runsaat vesivirrat. Vuonna 1912 alettiin etsiä vettä kasvavan yhteiskunnan tarpeisiin. Tämä tapahtui kaivamalla käytäviä vuorten läpi maanalaisiin vesivarastoihin. Rotkoon ja sen lähistöön kaivettiin useita käytäviä, joista pisin on yli 4 km. Kaikki kaivamisen yhteydessä vuoresta siirretyt kivi- ja maamassat jätettiin rotkoon. Kasat ovat siellä edelleen. Sinne rakennettiin myös useita toimintaan liittyviä rakennuksia, jotka nekin ovat pystyssä rikottuina ja pahoin rappeutuneina. Muutaman vuoden takainen hirmumyrsky ja siihen liittyvä ”vedenpaisumus” kohtelivat rotkon pohjaa erittäin julmasti ja raastoivat mukanaan sekä maata että kasvillisuutta. Luonto on alkanut korjata jälkiä ja laakso on taas aika vihreä, mutta ei entisensä.

Tässä laaksossa oli aikoinaan alueen guanchikuninkaan Acaymon ja hänen poikansa Añaterven ”kesähovi”. Katselimme ylhäällä rinteellä sijaitsevaa Cañizo luolaa ja pohdimme miten sinne on pysytty nousemaan tai sieltä laskeutumaan.

Pysähdyimme ja käännyimme paluumatkalle ennen kuin olimme saavuttaneet rotkon äärimmäisen seinämän. Kävelyretki nousemisineen ja laskeutumisineen kesti kaikkiaan kaksi tuntia. Iltapäivä oli jo pitkällä ja ruoka-aika lähestyi – onneksi.

Badajozin rotkossa ottamiani kuvia, eri käyntikerroilta
Lounas
Nautimme tämän iltapäiväateriamme hotelli Finca Salamancassa.
Paikka on entinen kartano. Ravintola sijaitsee vanhassa tupakan kuivaustilassa. Tämän valtavan kokoisen huoneen paksut kiviseinät kohoavat korkealle. Sisäkatto on puuta. Seinille on koottu saarelaisen tavan mukaan erilaisia paikan historiaan liittyviä tarve-esineitä.

Rakennusta ympäröivät valtavat avokadoviljelmät.
Ateria oli todella nautinnollinen. Alkupaloiksi saimme vuohen juustoa ja gomeralaista vuohenjuustosta valmistettua herkkua almogrotea. Tarjoiluun kuului myös tuoresalaattia ja parsaa. Seuraavaksi tarjoiltiin lämmin kurpitsasose. Pääateria oli pinaatilla täytettyä kananrintaa paikallisten ryppyperunoiden keralla. Jälkiruokajäätelössä maistui sopivasti gofio, eli perinteinen kanarialainen paahdettu viljajauhe. Tarjottu punaviini ei ollut paikallista, valkoviini kylläkin.

Paperitaiteilija
Laaksossa asuva paperitaiteilija Katarzyna Zych otti meidät vastaan ateljeessaan. Hän on erikoistunut vanhojen kirjojen ja papereiden kunnostamiseen ja säilyttämiseen. Kysymyksessä on erittäin vaativa työ, joka on vienyt hänet moniin maihin opiskelemaan tätä taitoa, mm. Japaniin. Saimme tunnustella kolmea erilaista pääasiallisesti käytettyä japanilaista silkkipaperia. Hän esitteli myös monia erilaisia töitä ja kirjojen ja dokumenttien kunnostamisvaiheita.

Kuninkaallinen paikka
Viimeisin käyntikohde oli Chinguaro, paikka jossa guanchikuningas Acaymo piti aikoinaan talvihoviaan. Tässä luolahovissa säilytettiin vuosikymmeniä sitä neitsythahmoa, joka oli ajautunut 1300-luvun lopulla Güimarissa sijaitsevan Chimisayn (nyk. Socorron) rantaan. Sittemmin tästä neitsyestä tuli Candelarian Neitsyt ja häneen liittyvät tapahtumat siirtyivät kirkon haltuun. Paikalle rakennettiin luostari, ja luonnollisesti myös pieni kappeli, joka sijaitsee luolan yläpuolella. Monet eri tekijät johtivat siihen, että luolan katto romahti ja kappeli hajosi.

Chingoaroon on rakennettu uusi erittäin moderni kappeli. Sen sisällä olevalle liukuovelle on kopioitu 1800-luvulla tehty entistä kappelia esittävä piirros.
Alttariseinällä on puolestaan alkuperäistä neitsyhahmoa ja sen löytäneitä guanchipaimenia esittävä1600-luvulta peräisin oleva maalaus. Kappelin maydordomo – "hovimestari" Pedro Damian Hernandez esitteli paikan ja kertoi sen ja alla olevan kuninkaan luolan historiasta.

Päivään sisältyi paljon. Siitä tuli kunnon työpäivän mittainen, eli se kesti aina auringonlaskuun saakka.

Güímarissa on paljon näkemistä ja kokemista – nämä olivat vain joitain makupaloja siitä valikoimasta, mitä laaksolla on tarjottavanaan

Toukokuu 2011 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

1 kommentar:

mummeli sa...

Kiitos taas ihanasta kerronnastais. Nämä ovat todellisia helmiä, kun kerrot saaren historiasta. Kiitos sinulle!