Tervehdys käsityöläisnäyttelystä La Orotavan laaksosta

Syyskuun ensimmäisen viikonvaihteen aikana La Orotavan laakson ylärinteillä oli liikennettä. Vuotuinen Pinoleren käsityönäyttely keräsi varmaan tuhansia kävijöitä. Tämä näyttely oli järjestyksessä jo 25. Näytteilleasettajia oli tänä vuonna 230. Heitä näytti olevan kaikilta Kanariansaarilta.

Vuoden näyttelyn teema oli ”Torneros de Madera” – eli kaikkein keskeisimmällä paikalla olivat puuveistokset. Paikalla useita puutyöpajoja tekijöineen esitellen sekä valmistusvaiheita että valmiita töitä. Suurin ja hienoin esillä oleva puuveistos oli ”Dolorekselle”, Jeesuksen kuolemaa surevalle - Äiti-Marille omistetun hahmon kantamisalusta. Tuska – Dolores-hahmo – veistos on jokaisessa kirkossa jollain alttarille ja pääsiäisviikolla hänet kannetaan ulos kärsimysnäytelmässä. Esillä oleva kantoalusta oli todellinen puunveistotaidon mestarityö, ja luonollisesti myös mestarin käsialaa.

Esillä oli myös pitsiliinoja, revinnäistöitä. Erilaisia instrumenttejä, miesten ja naisten kotona käytettämiä työkaluja. Perinteisiä vaatteita, moderneja hartihuiveja, leivonnaisia, kirjoja, ja tungosta. Lapsille oli järjestty oma työpaja, josse he oppivat olkitöiden alkeita. Taustalla soi kansanmusiikki.

Ostin punaisesta puusta - nimi ei selvinnyt, vaikka kysyin, koska tekijä ei ollut paikalla - tehdyn kapustan. Toinen ostokseni oli lusikka, jonka lusikkaosa oli lapa-simpukan kuori - kuten joskus ennen guanchien aikaan...

Simpukkalusikan tekijä valmisti myös ruukkuja. Hänen simpukkalusikkansa ovat itse asiassa, ja onneksi, kierrätyksen tulosta. Ihmiset herkuttelevat näillä lapas-simpukoilla ja kuoret jäävät kiertoon. Nämä simpukat ovat suosittuja, ja nykyään niiden kerääminen on säännösteltyä ja siihen tarvitaan lupa (tai ainakin tarvittaisiin.)..

Puhuin nahkapusseja valmistavan herran kanssa. Hän teki pienten vuohien nahkasta pusseja, joita ennen käytettiin gofion säilyttämiseen ja kuljettamiseen.

Juttelin naisen kanssa, joka myi koristeellisia vuohenjuuston alustoja.

Mielenkiintoinen kansanjuhlapäivä vanhassa ympäristössä, missä tavallisesti on etnografinen museo.

Alue on vanhaa guanchiasutusta ja siellä on myös erityinen kävelyreitti. Yritin ottaa reittikartasta kuvaa, mutta tulin äkäisesti poishätistetyksi. Olisi pitänyt pyytää kirjallinen lupa kaikkien kuvien ottamiseen. Informaatio oli pääsylipun kääntöpuolella ja huomasin sen vasta kotona, kun olin heittämässä sitä pois.

Syyskuu 2010,  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan