Puerto de la Cruzin vihreät keitaat: Martianezin rinne

Puerto de la Cruzissa sijaitsevan Martianezin kauppakeskuksen ”pyramidien” takana avautuva rinne ja sen yläpuolella sijaitseva pieni tori ja ”rantakatu” muodostavat osan kaupungin nähtävyyksistä.

Varsinaista Martianezin rinnettä voi nykyään ihailla vain alhaalta päin. Sen jyrkässä seinämässä voi erottaa useita luolien suuaukkoja.

Joskus siellä näyttää kiipeilevän vuohia. Joitain vuosia sitten rinne oli todellinen riippuva kaatopaikka. Nykyään se puhdistetaan säännöllisesti, ja se on kaunista ja mahtavaa katseltavaa.

Kaupungin vanhemmat asukkaat muistavat vielä miten rinteelle pääsi kävelemään sieltä, missä nykyään on Oro Negro niminen hotelli.

Jos menemme ajassa hiukan taaksepäin, niin vielä 1900-luvun alkukymmeninä rinteellä oli lähde, jonka vesi oli kaikkien haettavissa. 1800-luvulla Olivia Stone totesi tämän veden olevan saaren parasta ja puhtainta. Sillä kerrottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Niinpä tämä lähde mainittiin aikansa matkaoppaissa.

Martianezin rinteellä on toinenkin historia. Se oli aikoinaan saaren alkuperäisasukkaiden, guanchien, hautausalue – nekropoli. Rinteillä oli kuusi suurta luolaa, joihin kahteen oli helppo nousta. Yksi näistä luolista oli käytössä vuohien ja paimenten majapaikkana. Luolista löytyi suuri määrä muumioita ja luita. 1700- ja 1800-luvuilla saaren asukkailla ei ollut vielä kykyä arvostaa näitä historiallisia aarrearkkujaan, ja niinpä ulkomailta tulleet antropologit veivät suuren osan muumioista mukanaan.

Kasvitieellisen puutarhan puutarhuri Eric Ragnar Sventenius yritti 1960-luvulla saada kaupungin poliitikot innostumaan Kanariansaarten kotoperäisiä kasveja sisältävän kasvitieteellisen puutarhan perustamisesta tällä rinteelle. Poliitikot eivät olleet kiinnostuneita.

Nykyään rinteen yläpuolella on pieni tori, joka on suosittu turistien kohtauspaikka. Kesällä 2008 tämä tori sai uuden nimen. Siitä tuli Agatha Christien tori hänen Puerto de la Cruzissa viettämänsä ajan ja siellä kirjoittamiensa kahden kirjan muistoksi.

Rinteen yläreunalla on kahviloita ja kävelykatu. Näköala on todella mahtava. Atlantti avautuu sinisenä. Meri ja taivas yhtyvät kaukaisessa horisontissa. Aallot pauhaavat alapuolella. Täältä voi myös ihailla yhtä Puerto de la Cruzin ylpeyttä, merivesialtaita, joiden suunnittelu on tunnetun ja erittäin arvostetun ja rakastetun lanzarotelaisen arkkitehdin ja taiteilijan Cesár Manriquen käsialaa.

Lopuksi todettakoon että kahdella näissä Puerto de la Cruz- kertomuksissa mainituilla herralla, Erik Ragnar Sventeniuksella ( Jardin Botanico)  ja Cesár Manriquella (Playa Martianez ja Playa Jardin) oli monia yhteisiä tekijöitä, jopa tapa kuolla. He molemmat rakastivat saaria ja pyrkivät kaikella toiminnallaan suojelemaan luontoa ja inspiroimaan saarelaisia elämään sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Erik Ragnar Sventenius viimeiseksi jäänyt projekti oli luoda Gran Canarialle suuri Viera y Clavijon kasvitieteellinen puutarha. Hän kohtasi kuolemansa vuonna 1973 puutarhan portin ulkopuolella, auton ajaessa hänen päälleen. Arkkitehti ja taiteilija Cesár Manrique oli luonut kotinsa syntymäsaarelleen Lanzarotelle, Taro de Tahichen, jossa taide ja luonto elivät täydellisessä keskinäisessä harmoniassa. Hän kohtasi kuolemansa vuonna 1992 talonsa portin ulkopuolella, auton ajaessa hänen päälleen.

Elokuu 2009  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.