Candelaria - Temppeliritareiden viimeinen Neitsyt

Tämä artikkelikäännös on jo vuodelta 1999. Mutta koska Candelarian Neitsyeen ja yleensä Neitsyiden ilmestymisiin liittyvät asiat ovat esille eri puolilla maailmaa, olen päättänyt julkaista jutun vielä nyt.

Candelaria -

Temppeliritareiden viimeinen Neitsyt

Candelarian Neitsyt
Candelarian basilikassa
( patasas vuodelta 1827)

Muutamat tutkijat väittävät Kanariansaarten näytelleen pääosaa Temppeliritareiden salaisissa suunnitelmissa. Tämä olettamus pystyisi selittämään maamme (Espanjan) tunnetuimman ja palvotuimman Neitsyen, Candelarian Neitsyen (Nuestra Señora de Candelaria), ilmestymisen paikallisille alkuasukkaille, Guancheille, Tenerifen saarella

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ei Kanariansaarten Musta Neitsyt ollut herättänyt historioitsijoiden mielissä pienintäkään mielenkiintoa ryhtyä tutkimaan kyseisen Neitsyen mahdollista yhteyttä Temppeliritareihin. Temppeliritareiden, ja heidän loistonsa vuosisatojen yllä, vallinnut historiallinen hiljaisuus on jostain syystä vallinnut myös Candelarian Neitsyen yllä kuluneiden vuosisatojen aikana. Tästä johtuen Neitsyttä käsittelevät kirjat ovat sisältäneet ainoastaan hahmon ilmestymisen alkuasukkaille sekä häneen liittyvät tuhat ja yksi ihmettä.

Oli odotettava aina vuoteen 1991 saakka. Tällöin kirjailija nimeltä Rafael Alarcón Herrera kirjoitti kirjan nimeltä La última virgen negra del Temple (Temppeliritareiden viimeinen musta neitsyt) ja kirjailijat Emiliano Bethencourt ja Félis Rojas kirjan El legado del Temple (Temppeliritareiden perintö). Nämä kirjailijat analysoivat aina siihen saakka tunnistamatonta yhteyttä Temppeliritareiden ja Candelarian Neitsyen välillä. Näiden ja myöhempien tutkimusten yhteenveto on hämmentävää luettavaa:



Candelarian Neitsyt
San Blas luolassa Candelariassa

o Candelarian Neitsyt on Temppeliritareiden Musta Neitsyt. Se on luultavasti peräisin Temppeliritarijärjestön loppuvaiheesta.
o Kanarian saaristoon liittyvän myyttisen perinteen tunteneet Temppeliritarit käyttivät saaria välietappina matkoillaan Amerikkaan. Luultavasti he käyttivät saaria myös pakopaikkanaan niinä aikoina, jolloin heidän järjestöään vainottiin..
o Musta Neitsyt tuotiin Kanariansaarille, koska sen haluttiin olevan tietyllä tavoin tärkeän esoteerisen keskuksen merkkinä. Tämä puolestaan kuului osana Temppeliritareiden suunnitelmiin toimintansa laajentamisesta ja synkronoimisesta.

Kanarialainen pyhäkkö voi mahdollisesti sisältää avaimen materialististen ja henkisten aarteiden kätköpaikkaan, jonka oletetaan toimitetun turvaan ennen järjestön hajottamista.

Atlantin Pyhäkkö

Taulu, joka esittää Socorron rantaa ja
Neitsyen ilmestymistä.
Taulu on Candelarian basilikassa

Temppeliritareiden järjestön esoteerisesta merkityksestä on kirjoitettu yllättävän paljon. Mutta mikä tässä yhteydessä on tärkeää tuoda esille on se, miten he hyödynsivät eri kulttuureja, kuten esimerkiksi kelttiläistä kulttuuria, jolta he omaksuivat vihkimystien tuntemisen, samoin kuin esoteeriset legendat ja symbolit. He tiesivät paljon kelttiläisen San Brandanin myyttisestä vihkimystiestä, ja tämän yhteydestä Kanariansaariin. Luultavasti he tiesivät myös samankaltaisuudesta kelttiläisten ja saarilla esiintyvien kalliokaiverrusten välillä. Ja jos lisäämme tähän myytit ja legendat, kuten esim tarinan Atlantiksesta, Hesperidesta ja Autuaiden Niityistä, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että he pitivät Kanariansaaria ihanteellisena säilytyspaikkana Temppeliritareiden tietoa symbolisoivalle Neitsyelle, Mustalle Neitsyelle, joka hämmästyttävästi sulautui Guanchien omiin uskonnollisiin teemoihin: Guanchit hyväksyivät ja palvoivat kulttia ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

Toisaalta, emme myöskään voi unohtaa sitä, että Temppeliritarit merenkäyjinä olivat perineet karttoja sivilisaatioilta, jotka jo useita vuosisatoja aikaisemmin olivat ylittäneet Atlantin ja luoneet yhteyden valtameren yli. Amerikan reitillä heidän lähimpiä edeltäjiään olivat viikingit, merenkävijäkansa, joka ei ainoastaan purjehtinut uuteen ja tuntemattomaan maanosaan, vaan perusti Amerikan mantereelle myös siirtokuntia kaupankäyntitarkoituksessa.

Tutkija Jacques de Mahien mukaan, joka on kirjoittanut kirjan Colón llegó despues (Kolumbus saapui sen jälkeen/myöhemmin), viikingit ja Temppeliritarit loivat kauppayhteyksiä. Varsinkin viimeksi mainitut olivat ylittäneet Amerikan maat, erityisesti Meksikon: "1300-luvun viimeisinä vuosina, ts. aikakaudella, jolloin Euroopassa alettiin nousta heitä vastustamaan.". Monilla Temppeliritareiden kauppamatkoista - jolloin he saivat hopeaa, jonka avulla he hankkivat rahaa katedraalien rakentamiseen - tai Temppeliritareiden laivaston katoamisen yhteydessä Ranskassa vuonna 1307, Kanariansaaret olivat välietappina, samoin kuin ne olivat palvelleet viikinkien laivastoa, ja jo paljon aikaisemmin foinikialaisten laivastoa.

Kaiken kaikkiaan löydämme tästä uuden tekijän, strategian, joka johti Temppeliritareiden olemassaoloon Kanarian saarilla. Nämä saaret olivat heille ehdottomasti tuntemattomia, mutta niistä voisi silti tulla heidän pyhäkkönsä keskelle Atlanttia. Mutta mitä merkkejä he jättivät jälkeensä saarille?

Kanarialaiset avaimet

Socorron ranta Güímarissa.
Risti on sillä paikalla, missä guanchien
sanotaan löytäneen neitsythahmon

Tärkein avaimista on itse Candelarian Neitsyt, jonka kerrotaan ilmestyneen guancheille. Virallisesti käytetyn ilmestymisajankohdan sanotaan olevan vuosien 1395 ja 1405 välillä, eli noin sata vuotta ennen kuin Tenerife kukistettiin, kertoo munkki Alonso de Espinosa kronikassaan Historia de Nuestra Señora de Candelaria. (Candelarian Neitsyen historia).

Tämä teksti johtaa perinpohjaisesti uusille tutkimusteille, ja vaikka Neitsyen ilmestyminen ajoittuu noin yhdeksänkymmentä vuotta Temppeliritareiden häviämisen jälkeen, ei mikään väitä vastaan sitä, että Temppeliritarit olisivat olleet vastuussa sen kuljettamisesta Kanarian pyhäkköön. Espinosan kronikasta voidaan myös päätellä, että Neitsyen saapumisajankohdasta on voitu erehtyä, jolloin se itse asiassa olisi tuotu saarelle jo paljon aikaisemmin.

Normandialaisen Jean IV de Bethencourtin oleminen saarella vahvistaa ensimmäisen näistä olettamuksista. Hän oli Kanariansaarten ensimmäinen valloittaja ja uustemppelijärjestön jäsen. Tästä seuraa, että itse pappi Alonso de Espinosan tekstistä löytyy mielenkiintoinen huomautus: "Luonnontilassa olevat vanhat guanchit kertovat, että heillä on muistissaan jo pitkiä aikoja, että tälle saarelle saapui kuusikymmentä henkilöä, mutta he eivät muista mistä, ja rakensivat yhdessä asumuksensa Icodiin, mikä on paikka tällä saarella. Tätä paikkaa he kutsuivat omalla kielellään nimellä Alzanxiquian abcanabac xerax, mikä tahtoo sanoa: Paikka suuren pojan hallinnolle".

Kätkeytyikö tämän kummallisen nimen taakse Temppeliritareiden järjestöön kuuluvia perheitä. Älkäämme unohtako, että guanchit hyväksyivät heidät ilman vaikeuksia, vaikka he taistelivat viimeiseen saakka Espanjan mantereelta tulleita valloittajia vastaan. Historiallisesti tämä ajankohta voisi olla viittaus Temppeliritareiden ensimmäisestä saapumisesta Tenerifelle, mutta myös viimeisestä, sananmukaisesti niiden ritareiden, jotka pakenivat Euroopasta vuonna 1307. Tällöin heidän laivansa kaatui aarteineen ranskalaisessa satamassa nimeltä La Rochelle heidän kääntyessään Amerikan reitille.



Chinguaron luola Güímarissa.
Täällä oli aikoinaan Güímarin menceyn luola,
missä neitsyttä säilytettiin 52 vuotta

Osaltaan tämä todettu ja paradoksaalisen rauhanomainen yhteiselämä Guanchien ja oletettujen Temppeliritareiden välillä, pystyisi selittämään niitä ilmiöitä, joita kerrotaan Mustan Neitsyen olemassaolosta Candelariassa guanchien keskuudessa, ja joista myös Espinosa kertoo: "Vaikkakin ollen Candelarian Pyhä Neitsyt Chinguarossa, Güimarin kuninkaan talossa, ja siihen liittyvässä luolassa, jossa oli monia vuosia, on usein kuultu taivaallisia harmonioita ja musiikkia, ja nähty monia sytytettyjä soihtuja kulkueen muodossa. Nämä eivät olleet yhtä tavallisia, kuten olivat myöhemmin, jolloin he kuljettivat San Blasin pyhiä reliikkejä. Nämä olivat niitä prosessioneja, joita enkelit pitivät rannalla, jolla Pyhä Neitsyt oli, kuten Socorron rannalla, jossa hän ilmestyi, hyvin tavallisia, yhtä hyvin päivällä kuin yölläkin. Suurella juhlallisuudella ja harmonialla, ja mitä pehmeämpien äänten musiikilla, kansanjoukkojen seuraamina, sytytetyin kynttilöin järjestettyinä ja yhdistettyinä ulottivat kulkueen Santiagoksi kutsutulta kappelille San Blasin eremiittiluolalla, koko hiekkarannalle, mikä on suuri. Ja tämä oli hyvin tavallista, eikä kummastuttanut alkuasukkaita. Abonaksi kutsutulla rannalla, joka sijaitsee noin neljän leguan (noin 22-23 km) päässä Candelariasta Punaiselle vuorelle (Montaña Roja) päin. Nähtiin säännöllisesti näitä kulkueita, ensisijaisesti Neitsyen ylösnousemispäivänä, ja tämä on totisen tosi, kuten nyt näinä aikoina. Henkilöt, jotka ovat tämän nähneet, menevät mainitulle rannalle, ja löytävät juuri sammutettuja vahakynttilöitä, ja jotkut niistä ovat vielä palaneet, ja ne on laitettu kielekkeille. Ja minulle näyttivät paikan, ja näin sen".



Nämä patsaat esittävät niitä guanchikuninkaita,
jotka hallitsivat valloituksen aikaan.
Patsaat sijaitsevat Candelarian basilikän
vieressä olevan torin reunalla.

Tämä tekstin sisältö kertoo Maria-kultin olemassaolosta, kultin, joka on täysin outo alkuasukkaille, mutta jonka he hyväksyivät. Emme voi myöskään olla huomaamatta erikoisuutta huomautuksessa enkeleistä, jotka olivat kulkueessa kansanjoukkojen saattamina. Tässä tutkimassamme yhteydessä se saa meidät ajattelemaan todeksi temppeliritareiden elämän Suurta Äitiä palvelevan kultin..

On myös mahdollista, että Temppeliritarit toivat Neitsyen Tenerifelle matkallaan Amerikkaan, tai Ranskassa kärsimänsä vainon aikana. Mutta on olemassa myös toinen mahdollisuus: Nimittäin että sen olisi tuonut itse Jean IV de Bethencourt, Lanzaroten, Fuerteventuran ja El Hierron valloittaja, joka pysähtyi "Tulivuorisaarella "Tenerifellä, vuoden 1402 puolessa välissä. Tämä on hänen saapumisensa päivämäärä Kanarialle vanhasta Temppeliritareiden satamasta La Rochellesta lähdön jälkeen. Samalla se olisi Candelarian Neitsyen ilmestymisen todellinen ilmestymispäivä.

Tässä mielessä Bethencourtin suhteet uustemppeliritareiden järjestöihin ja henkilöihin vaikuttavat selviltä. vaikka ne vielä tänäänkin ovat tutkimuksen alaisia. Tämä teko saa meidät ajattelemaan, että tämä henkilö voisi olla ollut täyttämässä tehtävää, joka oli pantu alulle jo vuosisatoja aikaisemmin, ja jota johti Pyhän Graalin maljan ja suuren vihkimiskeskuksen löytäminen.

Oli miten oli, varmaa on, että nämä kronikat ovat jättäneet jälkeensä varmoja merkkejä. Näitä varmoja merkkejä ovat myös ne kolme lippua, jotka hulmusivat normandialaisten valloittajien laivan mastossa. Yksi näistä lipuista oli sama kuin Gadifer De la Sallen aseissa. Hän oli myös mystinen henkilö, joka seurasi Bethencourtia kanarialaisen seikkailun aikana. Toisessa lipussa oli Neitsyen jalkojen eteen polvistunut hahmo. Kolmannessa kuvattiin Temppeliritareiden risti. Mysteerio on tarjoiltu.

Keskustelua Neitsyen hahmon autenttisuudesta

Vuonna 1990 Emiliano Bethencourt, järjestön "Confederación Atlántida" presidentti, ja saman järjestön jäsen Félix Rojas, yllättivät jäsenistöä olettamuksellaan Candelarian Neitsyestä. He väittivät että alkuperäinen Neitsyt, joka ilmestyi guancheille perimätiedon mukaan lähellä Güimaria sijaitsevan rotkon suulla - ei olisikaan kadonnut, kuten virallisesti uskotaan – siinä tulvassa, joka hajotti vuonna 1826 osan sitä temppeliä, jossa sitä säilytettiin Candelariassa


Candelarian neitsyt
Santa Úrsulan kirkossa Adejessa

Päinvastoin, he vakuuttivat, että kadonnut Neitsyt olisi ollut jäljennös, ja että alkuperäistä säilytettäisiin Santa Ursulan kirkossa tenerifeläissä Adejen kunnassa. Ja että tämä on se Neitsyt, jonka nämä tutkijat väittävät Adejen markiisiin teettäneen alkuperäisen mukaan vuoden 1659 aikana. Heidän mukaansa, vastoin tavallista käsitystä Neitsyestä, dominikaanimunkit onnistuivat tekemään kopion alkuperäisestä, jonka he sitten säilyttivät alkuperäisen kanssa. Kummallista kyllä Adejessa palvotun Neitsyen vartalossa on sydämen korkeudella joku ”esine”, joka voidaan nähdä vuosia sitten tehdyssä radiograafisessa tutkimuksessa.

Bethencourtin ja Rojaksen käsitys, joka voisi vaikuttaa kaunistelemattomalta alussa, johti uusien tutkimusten alkamiseen, joita suoritti Consejo Superior de Cientificos vuonna 1992. Tutkimusten perusteella määriteltiin Adejen Neitsyen "syntyneen" vuosien 1379 ja 1430 välisellä ajalla. Tutkimuksissa todettiin myös, ettei tämä patsas voinut olla 1700-luvulla tehty kopio.

Artikkeli lehdestä MAS ALLA 27/12/1998
Erikoisnumero keskiajasta: "Brujas, alquimistas y constructores de catedrales"; KESKIAJAN MAGIA; noidat, alkemistit ja katedraalien rakentajat.

Teksti: José Gregorio Gonzales

©Käännös:Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Kirja: José Gregorio Gonzales: Canarias Magica, Ediciones Corona Borealis, 2003,
ISBN 84-95645-11-4

Muita Candelarian Neitsyeen ja Neitsyen taustaan liittyviä juttujani.

• Socorron Neitsyen juhlat tulossa
• Candelarian  Neitsyen koti on noussut uuteen kirkolliseen arvoluokkaan
• Maria Magdaleena – Euroopan todellinen äiti
• Candelarian Neitsyestä
• Socorron Neitsyestä Güímarin laaksossa

Eri KanarianSaarten suojelusneitsyistä

• Hetkiä El Hierrolla – Virgen de los Reyes kappeli 
• Kuninkaiden Neitsyen juhlat ovat El Hierron suurimmat kansanjuhlat 
• Hetkiä Hierrolla - Nuestra Señora de Candelarian kirkko La Fronterassa
• Teror, Neitsyt ja Mänty
• Terorin Mäntyneitsyen yksityistiloissa
• Mäntyneitsyen suojelijoiden talo Terorissa