Pyhä Puu El Garoé

Pyhä Puu El Garoé
Paina kuvaa

1.1.15

Juomarahoista retkillä

Viimeisen parin kuukauden aikana olen palannut tilapäisesti vanhaan työhöni turisoppaana. Olen kiertänyt Tenerifeä ja La Gomeraa sekä ruotsalaisten että suomalaisten ryhmien kanssa.

Asia mihin olen kiinnittanyt huomiota, on kuljattajalle annettavat juomarahat.

Vaikka ”asia ei minulle kuulu” olen silti todennut, että jään välillä ihmettelemään.

Juomarahat eivät kuulu olennaisena osana pohjoismaiseen kulttuuriin. Siellä ilmeisesti palkat ovat hyvät, juomarahat olisivat verotonta tuloa jne. Syitä on monia, miksi ei ”pidä” antaa. Ja koska kysymyksessä on asia, joka on antajalta ”poissa”, niin ei anneta ja sillä siisti. Kiittäminenkin tuntuu kärsineen inflaation.

Kanariansaarilla juomarahatilanne on muuttunut myös, jo pelkästään niinä vuosina kun olen elänyt täällä ja tehnyt työtä turistioppaana..
Jotkut antavat, useimmat eivät. Tai ehkä se on kulttuurikysymys antaako vai ei.

Matkan lopussa sanon yleensä matkustajille, että juomaraha on täysin vapaaehtoinen, tietysti. Mutta jos haluaa kiittää kuljettajaa, niin toivon, etteivät jätä juomarahoille varattuun koriin taskunphjalta keräämiään kuparikolikoita, vaan jättävät siinä tapauksessa ne sinne edelleenkin ja vain kiittävät.

Ruotsalaisille euro on vieras raha, mutta näyttää siltä, että he voivat jättää euron tai pari kiitokseksi.

Suomalaiset sen sijaan, kaivavat edelleen ne taskunpohjalla olevat kuparikolikot, vaikka olen pyytänyt, etteivät tekisisi sitä. Jotkuvat harvat jättävät hieman enemmän. Olen tosin nähnyt joidenkin antavan jopa seteleitä, mutta se on jo harvinaisuus.

Kuten sanottu, juomaraha on vapaaehtoinen. Mutta mitä itse ajattelisit, jos olisit koko päivän tehnyt töitä, ja saisit kiitokseksi muutamia kuparilantteja, joilla et itsekään voisi ostaa edes kahvikupillista. Miltä sinusta tuntuisi.

Siinä tapauksessa, että et tunne haluavasi tai pystyvästi sijoittamaan kuljettajalle muita kuin kuparikolikoita, parempi ja arvokkaampi vaihtoehto on pelkästään kiittää ja poistua bussista.

Tammikuu 2015 Gracia Penttinen

Inga kommentarer: