Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

15.11.11

Kanarian männystä

Suuria puita on yleensä pidetty ajan kulkua seuraavina mykkinä todistajina. Savolaisten laulussa muistutetaan siitä, että jos vanhat puut voisivat kertoa näkönsä, niin mitä ne muistaisivatkaan… Puilla katsotaan olevan mahdollisuus kertoa siitä kehityksestä, mitä ihmisen toiminta saa aikaan, samoin kuin ”jatkuva kehitys”.

Pyhiä puita
Kaikilla kansoilla on ollut oma pyhä puunsa. Suomalaisten pyhänä puuna pidetään pihlajaa.
Myös kanarialaisilla oli pyhä puunsa, Garoé El Hierron saarella. Toinen pyhänä pidetty puu Kanarian saarilla on saariston kotoperäinen mänty Pinus Canariensis.

Kaikkein varhaisimmat merkinnät Kanariansaarilla kasvavista männyistä ovat peräsin ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskumme alussa. Roomalainen luontotutkija mainitsee Canaria nimisella saarella kasvavan runsaasti käpykasveja.
Makaronesian (johon myös Kanariansaaret kuuluvat), eli Atlantin saaristojen kasvillisuutta tutkittaessa ja verrattaessa aikoinaan Euroopassa esiintyneeseen kasvillisuuteen, löydettiin Kanarian männyn fossiileja eri puolilta Eurooppaa.

Siihen aikaan kun Kanariansaaret liitettiin Kastilian kruunun alaisuuteen, 1400- luvun lopulla, saarilla oli vielä runsas kasvillisuus. Kanarian saaret, kaukana mantereista, ovat antaneet ja antavat edelleen, suojapaikan erikoisille ja ihmisen toiminnan tuloksena jo kadonneille yksilöille. Täällä merten turvallisessa sylissä on kasvanut tuhat vuotta vanhoja puuyksilöitä, joilla on hyvin erikoisia piirteitä. Näistä puista on kerrottu saarille vuosisatojen aikana tulleiden merenkulkijoiden kronikoissa. Näiden suurten puiden varjossa lepäsivät aikoinaan niin alkuperäisasukkaat, valloittajat kuin uudisasukkaatkin. Muutamien erikoisten mäntyjen suoma varjo on toiminut suojana ja opastajana kaikille matkaajille. Oli esim. tavallista nähdä jumalainen symboliikka sellaisissa suurissa männyissä, jotka sijaitsivat teiden risteyksissä. Nämä puut olivat lisäksi suurempia kuin muut paikan puista

Eräs esimerkki näistä puista voi olla Icodin mänty - “pino del Buen Paso”. Se sijaitsi La Orotavasta Buenavistaan kulkevan tien varressa. Kastilialaiset pitivät sitä pyhänä puuna, ja tunsivat sen nimellä ”El de los Realejos”. Toinen heille pyhä mänty oli El Pason (LaPalma) ”pino de la Virgen”. Tämän männyn kätköistä löytyi aikoinaan eräs saaren tärkeimmistä neitsythahmoista, Virgen del Pino. Gran Canarian Terorissa asustava suojeluspyhimys Virgen del Pino löytyi aikoinaan myös männystä.

Nämä mahtavat puut koettiin voimia vahvistavina maagisina yksilöinä, ja ne auttoivat matkaajaa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että niissä alettiin nähdä Neitsyt Marian ilmestymisiä.

Suuret aukkohakkaukset ja erosian aikaansaama kasvipeitteen häviäminen alkoivat Kanariansaarilla uuden valloittajien sivilisaation sivuvaikutuksina. Erikoisuutena mainittakoon, että Espanjan kuninkaan Filip II:n 1500-luvun lopulla rakennuttaman laivaston, ”voittamattoman armadan”, rakennusmateriaali oli Kanarian mäntyä. Myöhemmässä vihessa mäntyjä piti polttaa, jotta tästä saadulla piella (piki = pez) voitiin tiivistä laivan "lautojen" väliin syntyneet rakoset.

Kanariansaarten mänty, Pinus Canariensis, on luultavasti saaristossa kaikkein runsaimmin esiintyvä puulaji. Se kasvaa Fuerteventuraa ja Lanzarotea lukuun ottamatta kaikilla saarilla. Syynä tähän on Kanarian männyn kyky sopeutua saarten monivivahteiseen ympäristöön ja peittää vähitellen laavakentät. Erikoisia mäntyvyöhykkeitä saarilla ovat Tamadaban ja Pajonales el Inagua mäntymetsät Gran Canarialla, La Esperanza ja Icod Tenerifellä, El Pinar El Hierrolla ja La Caldera de Taburiente, Cumbres del Norte ja Cumbres del Sur La Palmalla. La Gomeralla sitä kasvaa Roque de Agandon läheisyydessä ja Vallehermosossa. Aikaisemmin mäntymetsiä oli enemmän, mutta ne hävisivät asutuksen levitessä. Tällaisia paikkoja olivat aikoinaan Granadilla ja Arico Tenerifellä, El Paso La Palmalla ja San Bartolomé de Tirajana Gran Canarialla.

Kanarian mänty
Kanarian männyn tieteellinen nimi on peräisin norjalaiselta kasvitutkijalta, nimeltä Christer Smith 1800-luvun alussa. Hän oli ensimmäinen, joka totesi Kanarian männyn olevan aivan oma lajinsa
Kanarian mänty kasvaa saarten pohjoispuolella noin 1200–2000 metrin korkeudessa ja eteläpuolella 500 - 2.000 metrin korkeudessa. Männyn ”yläraja” erottuu selvästi esim. kun ajaa Las Cañadakseen johtavia teitä, ja saapuu tähän 2000 metrin korkeuteen. Mänty kasvaa alussa hitaasti ja saa vauhtia vasta viidennellä vuodella. 30 vuotiaana se on 15–20 metriä korkea. Sen jälkeen männyn kasvunopeus vähenee. 75 vuotiaana se lakkaa kasvamasta pituutta. Silloin sen korkeus on 30–40 metriä ja läpimitta 2,5 metriä. Tämän jälkeen mänty voi elää satoja vuosia ja lihoa hieman vuosien mittaan..

Kanarian mänty on kestävä tulta vastaan, eikä pala metsäpaloissa, koska sillä on paksu kaarna. Tämä suojelee puuta myös hyönteisiltä ja lahoamiselta. Kaarnan alla tosin elää hämähäkkejä ja kovakuoriaisia, joita käpytikka käyttää sitten ravinnokseen
Runsas pihka saa aikaan sen, että puun ydin on kestävä. Tästä ytimestä saadaan erittäin kestävää rakennuspuuta teaa, eli sydänmäntyä, joka tosin kuivana palaa erittäin helposti siinä olevan pihkan vuoksi...

Mänty voi metsäpalon yhteydessä palaa aivan mustaksi ja menettää kaikki oksansa, mutta jo muutamien kuukausien kuluttua rungosta kasvaa pieniä neulastupsuja, ja vähitellen uusia oksia. Kanarian mänty on eräänlainen kasvimaailman Fenix-lintu. Yleensä Kanarian männyt ovat tuuheita, mutta sellaiset yksilöt, jotka ovat joskus palaneet, jäävät yleensä hoikemmiksi sivukuvaltaan.







Monterreyn mäntyjä Kanariansaarille
1900-luvun alussa saarilla hakattiin paljon metsiä. Tilalle istutettiin muualta tuotuja ja nopeasti kasvavia puita, mm. Monterreyn mäntyä Pohjois-Kaliforniasta. Sen jälkeen huomattiin, että vesivarat alkoivat vähentyä nopeasti. Vasta tässä yhteydessä havaittiin Kanarian männyn noin 30 cm pitkien neulasten merkitys vesivarastojen ylläpitämiselle. Näillä istutetuilla männyillä oli lyhyet neulaset. Tältä jaksolta peräisin olevia havupuita voi vielä nähdä La Orotavan kautta Las Cañadakseen johtavan tien varressa.. Näiden muualta tuotujen mäntyjen sopeutumattomuus kanarialaiseen luontoon on käynyt ilmi, mm. syksyn 2009 suurissa myrskyissä. La Orotavan laaksossa Las Cañadakseen johtavan tien varressa on täysin metsättömiä alueita. Myrskytuuli katkoi siellä kasvaneita Kalifornian mäntyjä kuin tulitikkuja. Näiden katkenneiden mäntyjen poistaminen juurineen on ollut aikaa vievää ja kallista hommaa..

Männyn neulasilla on paljon käyttöä
Kanarian saarten luonto on riippuvainen mm. pasaatituulista ja niiden mukanaan tuomasta pilvikosteudesta. Suuressa luonnon viisaudessa Kanarian kotoperäinen mänty on erinomainen kosteuden kerääjä. Sen 30 cm pitkät neulaset ovat ryhmittyneet kolmen neulasten nipuiksi. Pituus ja ”runsaus”, antavat näille männyn "lehdille" paljon pinta-alaa ja ne haravoivat tehokkaasti kosteutta ohikiitävästä ns. horisontaalista sateesta, tai pilvikosteudesta. Tavallisen kokoinen mänty kerää vuoden aikana noin 100 litraa vettä, ja suurempi noin 200 litraa. Sateen yllättäessä on tosin erittäin epäviisasta mennä männyn alle pitämään sadetta, koska se on ainoa paikka missä kastuu normaalia enemmän.

Kanarian männyn kolme neulasta ei tosin ole niin ainoalaatuinen maailmassa, kuten olin aikaisemmin ymmärtänyt. Himalajan männyllä on myös kolme neulasta nipussa, mutta nämä kaksi eivät ole lähisukulaisia puuyksilöinä. Kanarian mänty on enemmän sukua Välimeren maissa kasvaville ja Himalaja mänty Amerikassa kasvaville.

Kanarian männyn neulasilla on siis paljon tehtävää. Tuoreina ne keräävät kosteutta ja kuivina ne tippuvat alas männyn juurelle. Nämä orgaaniset jätteet muodostavat eräänlaisen peiton mäntyjen juurille. Neulaset pitävät maan paikoillaan ja estävät sen erosioitumista. Samalla ne muodostavat maaperää uusille kasveille. Esimerkiksi tulivuoren purkausten jälkeen Kanarian mänty on ensimmäinen kasvi näillä laava- ja tuhkakentillä. Neulasten luoman maaperän myötä myös muut kasvit leviävät niille vähitellen.



Rakkaina lapsina näillä neulasilla on monta nimeä: pinocho, pinocha, pinillo, base. Männynneulasia on käytetty aikaisemmin esim. patjojen täytteenä, tai erinomaisena eristyksenä maalattioilla. Niitä on käytetty lannoitusaineena saarten alempien alueiden banaaniviljelyksillä tai kuivikkeena karjalle. Kaikkein tärkein ja yleisin oli neulasten käyttö eristeenä hedelmien pakkauksessa. Hedelmät, esim. banaanit, peitettiin ensin karkealla paperille ja väliin laitettiin männynseulasia. Aikaisemmin oli olemassa kokonainen ammattikunta - pinocheros, jonka elinkeino oli männynneulasten kerääminen. Eräänlainen keskuspaikka oli Esperanza Tenerifellä. La Lagunasta Las Cañadakseen johtavan tien varrella voi vieläkin nähdä neulasten kerääjien kuorma-autoja..

Nykyään neulasten käyttö ei ole kannattavaa. Siitä huolimatta on tärkeää poistaa neulasia vuoristosta, tosin kontrolloidussa muodossa, jottei niitä oteta liikaa ja maa erosioituu. Nykyään pyritään neulasten suhteen siihen, että voidaan ottaa käyttöön vanhoja ja miettiä uusia käyttötapoja. Männyn neulasia voidaan käyttää edelleen lannoitteena kemiallisten lannoitteiden asemasta. Niistä voidaan myös valmistaa biopolttoaineita. Mäntyjen alla maa on erittäin hapan, johtuen juuri männyn neulasista. Kosteina nämä neulaset tekevät maan pinnan erittäin liukkaaksi. Sateiden aikaa mäntymetsissä kasvaa paljon sieniä.
Männyn kukinnot ovat pieniä. Ne muodostavat kimppuja oksien latvaversoihin. Nämä kukinnot kovettuvat vähitellen noin 10 – 20 c. pitkiksi kävyiksi. Männyn siemenet ovat sinisen Kanarian peipon – pinzon azul pääasiallinen ravinto.
Männyn pihkallakin on ollut oma hyötykäyttönsä. Saarten alkuperäisasukkaat peittivät männyn pihkaa haavoille eräänlaiseksi laastariksi.

Suurista männyistä
Kronikoissa kerrotaan saariston valtavista jo hävinneistä männyistä: P.B. Webb ja S.Berthelot (1836-1850) kirjassa ”Historia Natural de las Islas Canarias” kerrotaan monesta suuresta männystä. La Orotavan ylärinteillä kasvoi mänty, joka tunnettiin nimillä, kuten“El Dornajito”,El Pino de las Meriendas” ja “El Pino de la Carabela”. Toinen kuuluisa puu oli jättiläismäinen mänty joka kasvoi Fasnian kukkuloilla. Pelkästään sen puusta rakennettiin kirkko, joka tosin paloi myöhemmin.

Suuria mäntyjä kutsutaan vieläkin nimellä Pino Gordo = Paksu/lihava mänty. Tenerifellä Vilaflorissa Las Cañadakseen nousevan tien vieressä oikealla jäävä mänty on eräs niistä. Sille on varmaan myös kertynyt paljon elinvuosia, koska jo saaren alkuperäisasukkaat guanchit pitivät sitä pyhänä puuna. Tällä “Pino Gordolla” on kolme suurta oksaa, joista jokainen on yhtä paksu kuin ”tavallisen” männyn runko. Puun juurella olevan informaatiotaulun mukaan sen korkeus on 45,12 metriä ja ympärys on 9,36 metriä ja halkaisija on 2,66 m. Tämä mänty on varmaan kaikkein valokuvatuin Kanarian mänty. Se on sijoittunut myös aivan johtoasemiin kansainvälisissä ”mäntykilpailuissa”. Tien toisella puolen on kaksihaarainen “Pino de las Dos Pernadas”. Sen korkeus on 56,03 metriä ja ympärysmitta 8,30 metriä. Läheisessä Madre del Aguassa on mänty, joka on 65 metriä korkea. Sen halkaisija on 2,57 m. Nämä puut muistuttavat siitä, minkä näköisiä olivat luultavasti saaren metsät aikoinaan.
Muita paksuja mäntyjä Tenerifellä kasvaa Guia Isorassa, Tajavassa ja Majagorassa. Arafon kylään johtavan tien varressa kasvava Calvarion mänty säilyi tulivuoren purkauksen yhteydessä 1700 luvun alussa ja hengissä vieläkin.

El Hierrolla kasvavat Ijaniquen ja el Julánin männyt. La Palmalla Villa de Masossa kasvaa Pino del Cura, eli Papin mänty. La Palmalla kasvaa myös kaksi Pino de la Virgen eli neitsyen mäntyä, yksi Puntagordassa ja toinen Fuencalientessa.
Vaikka Kanarian mäntyä kasvaa kaikkein eniten Tenerifellä, ei se silti ole saaren tunnuskasvi, vaan naapurisaaren La Palman.

Kanarian mäntyä on levitetty myös muualla maailman. Sitä on istutettu esim. Peruun Andien rinteille, missä metsäpalon vaara on suuri. Kanarian mäntyä on myös istutettu Austraaliaan, missa se kattaa useiden tuhansien hehtaareiden suuruisia alueita.

Eläviä legendoja
Järjestö nimeltä Bosques Sin Fronteras – Metsät ilman rajoja - on kartoittanut Kanarian saaristossa 134 erikoista puuta, jotka edustavat 29 eri lajia. Nämä puut esitellään kirjassa nimeltä ” Leyendas vivas” eli ”eläviä legendoja”. Eniten edustettuja ovat ”lohikäärmepuu” (Draceana drago), Kanarian mänty (Pinus canariensis) ja Kanarian palmu (Phoenix canariensis), joiden tila on yleensä ”hyvin säilynyt”. Poikkeuksiakin on, niiden joukossa mm. Gran Canarialla kasvanut mänty - pino de Pilancones.

Kaikkein eniten tällaisia erikoisia puuyksilöitä on tavattu Tenerifellä, missä niitä on peräti 107 kappaletta. El Hierrolla ja La Gomeralla kasvaa kummallakin seitsemän erikoista puuta, Gran Canarialla kahdeksan ja La Palmalla kaksi. Itäisillä saarilla Fuerteventuralla ja Lanzarotella ei kasvaa yhtä ainoaa erikoista puuta.

Kaikkein erikoisimmat Kanarian männyt ovat järjestön mielestä seuraavat
Tenerifellä: Vilaflorissa kasvavat (ja edellä kuvatut) Pino Gordot ja Aricossa kasvava “el pino Derrengado” (koukkuinen)
La Palmalla: Neitsyen mänty - Pino de la Virgen ja Buen Pason mänty - Pino del Buen Paso.
Gran Canarialla: Casandra noidan mänty Tejedassa - Pino de la Bruja Casandara.

Gran Canarialla kasvanut Pilanconesin mänty - Pino de Pilancones hävisi viimeisimmän suuren metsäpalon yhteydessä vuonna 2007. Männystä on kuitenkin onnistuttu saamaan kloonattuja taimia, joita nyt kasvatetaan saaren kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kanarian saaristossa ei ole olemassa minkäänlaista lainsäädäntöä, joka turvaisi erikoisten puiden säilyttämisen, muuta kuin siinä tapauksessa, että ne sattuvat kasvamaan erityisellä suojelusalueella. Saarihallinnon tarkoitus on korjata tämä epäkohta.

Kanarian mänty ei ole "pinja"
Opastusmatkojeni yhteydessä olen joskus kuullut asiakkaiden kyselevän ja puhuvan ”pinjoista” tai ”pinjametsistä”. Pinjamänty – Pinus pinea on Välimeren alueen mänty, jonka kasvutapa on aivan toisenlainen. Se muistuttaa ulkonaisesti hieman avattua sateenvarjoa. Jos sitä tapaa jossain Kanarian saarilla, niin se on istutettu, niin kuin monet muutkin ”ulkomaalaiset” männyt.

Kuvia männyistä ja niiden erilaisista kasvuympäristöistä:

Marraskuu 2011 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

2 kommentarer:

ookke kara sa...

Kiitos sinulle erittäin mielenkiintoisesta dokumentista. Itsekin on tullut käytyä ihailemassa noita Vilaflorin mäntyjä. Kiitos.

Anonym sa...

Hienoa että kanarianmäntyä arvostetaan taas. Aika paljon näkee nuoria puita, koska vanhat on hakattu pois. Esimerkiksi Gran Canarialla on mäntymetsiä mutta kaikki puut ovat aika nuoria.

Muutama vuosi sitten kävin Teneriffan länsiosissa ja esimerkiksi Mascan alueella näkyi vielä paljon ison metsäpalon jälkiä. Männyt näyttivät viheriöivät uudestaan, mutta aivan samanlaisia kuin palamattomista niistä ei koskaan tule. Samoin viime kesänä Gran Canarian keskialueella kävellessäni puissa oli metsäpalon jälkiä. Puut kyllä kasvoivat mutta niiden rungoista näki, että alueella oli ollut metsäpalo joskus aikaisemmin.